Vitosen verran kiertelin tuota 1,2 km:n kotiratarinkiä; ilman kelloja ja mittareita. ...aah, niin rentouttavaa.
Perinteistä opettelin, kun lonkat ja polvet ei enää kovin tykkää luisteluhiihdosta.
Yksi ukkeli jäi laittelemaan suksia jalkaan kun lähdin kierroksille, mutta minne lie hävinnyt kun näin hänet siinä samassa paikassa vasta neljännen kierroksen päätyttyä :D ... ettäpä silleen tänä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti